Peikot ovat nyt näytteillä Jyväskylän kaupungin museon Holvin ikkunassa. Käykää katsomassa.
Mutta peikot ovat tarinoineen siirtymässä myös postikortteihin.
tiistai 5. elokuuta 2014
tiistai 10. kesäkuuta 2014
Pengerkorven peikot
Pengerkorvessa voi törmätä mitä kummallisimpiin peikkoihin.
Joutsenet saapuvat takaisin tutuille pesäpaikoilleen ja
kailottavat peikoille hyvää kevättä. Kevätiltoina on mukava istua lammen
rannalla ja kuunnella metsän ääniä. Ja kun käki kukkuu, tietää, että ollaan
siirrytty jo kesän puolelle.
KÄKI
Kukkuu kukkuu
kähisi käki
ja haukkui perään
kolme kertaa
ja kukapa kuka
tämän käen kuuli
tuumi
etteipä ole
linnulle vertaa
joka kukkuu ja haukkuu
samalla kertaa.
Peikot ovat yleensä karvaisia, ja niillä on suuret korvat ja
varpaat. Nenä on usein pyöreä ja perunamainen, mutta myös pitkänenäisiä
peikkoja on tavattu. Usein peikkoja on pidetty rumina ja ilkeinä, mutta se on
kyllä väärää tietoa. Peikot ovat yleensä kilttejä, tavallisia peikkotyttöjä ja
-poikia. Toki peikoissa, kuten ihmisissäkin, on erilaisia yksilöitä. Yksi on
hiljainen hihittelijä, toinen
tomera touhottaja ja kolmas komenteleva sumutorvi. Ja joukkoon mahtuu myös
monen monta muuta peikkoa.
Vilkkaat peikkolapset eivätkä millään malttaisi lopettaa
leikkiä ja käydä nukkumaan. Siksi on tärkeää, että tutut iltarutiinit
suoritetaan joka yö. Iltapuuro ja yömaito, siinä hyvän unen taito, peikkomummo
toteaa lapsille. Ja kun massu on täynnä iltapuuroa, tuli ritisee uunissa ja
hiljainen hämärä täyttää pesän nurkkia, kääriytyy villeinkin vipeltäjä viltin
alle iltatarinoita kuulemaan. Ja viimeistään tuutulaulun aikaan jokainen nassu
haukottelee. Tosin, joskus käy niin, että laulaja itse nukahtaa ja lapsi
silittää nukuttajan poskea ja kuiskaa: Nuku, naavatukka - ja nukahtaa sitten itsekin.
Peikkoemon tuutulaulu
Mitä mietit muruseni,
harmittelet hippuseni,
älä itke, tuutilulla,
anna unen tulla.
Annan unen uuvutella
unikeinuun kuiskutella/ kiikutella
nuppurainen ruusunkukka.
Nuku, naavatukka.
Nuku, naavatukkaaaaaa. ...
maanantai 19. toukokuuta 2014
perjantai 2. toukokuuta 2014
Peikkometsässä
Peikot pitävät kaikesta kauniista: kauniista teoista ja
ajatuksista sekä kimaltelevista tavaroista. Peikot ihailevat suuresti myös
ihmislapsia, etenkin lasten kiiltäviä hiuksia sekä söpöjä pieniä käsiä ja
jalkoja. Jos joskus metsässä kulkiessasi, kuulet huokailuja takanasi, niin
peikko se siellä sinua tarkkailee ja kauneuttasi ihailee.
Metsän peikkoja on monenlaisia.
On pitkä- ja kiharakarvaisia,
on lyhyitä, vaaleita, tummia,
joskus muodoiltaan ehkä kummia.
Vaan pitkästä heiluhännästään
on jokainen peikko ylpeä
ja piilossa vuorten onkaloissa,
ne tykkäävät kullassa kylpeä.
Peikot valtaavat alaa
Osa peikoista (Ellin harmiksi) tunkee jo sisätiloihin koirankarvatuppoja hakemaan. Usein peikot laulavat hiljaa koiran korvaan unilaulua, ja kun koira nukahtaa, nyppivät peikot karvatuppoja taskuihinsa. Koirankarvatukoista ne kehräävät lankaa ja neulovat niistä lapasia.
Peikkoemon tuutulaulu
Mitä mietit muruseni,
harmittelet hippuseni,
älä itke, tuutilulla,
anna unen tulla.
Annan unen uuvutella
unikeinuun kiikutella
nuppurainen ruusunkukka.
Nuku, naavatukka.
Nuku, naavatukkaaaaaa. ...
Monenkarvaisia peikkoja
Peikot ovat seikkailleet Suomen metsissä, järvissä,
tuntureilla ja merissä jo tuhansia vuosia. Mutta vain harva ihminen on niitä koskaan nähnyt, sillä peikot ovat
taitavia piiloutujia. Ihmisen
haistaessaan ne vetäytyvät kallioiden koloihin, kivien kätköön tai puiden
taakse kurkkimaan. Tai ne saattavat naamioitua puuksi tai sammalmättääksi.
Vaikka sinä et ehkä koskaan ole metsässä peikkoa nähnyt, on
peikko nähnyt sinut.
Peikko-kirjan alkeet - osa 1
Peikoista on tehty nyt muutama malli - lopullinen alkaa vähitellen muodostumaan. Kuvauksiakin on muutama kokeilu takana.
Kyllä niitä peikkoja siellä metsissä liikkuu ...
Kyllä niitä peikkoja siellä metsissä liikkuu ...
Peikkolapset eivät syö karkkia
lainkaan, sillä karamellit, limsat ja sokerileivokset eivät kuulu peikkojen
ruokavalioon. Sen sijaan peikkolapset herkuttelevat kesällä tuoreilla marjoilla
ja syksyisin ja talvisin kuivatuilla marjoilla. Erityisesti metsämansikat ja
mesimarjat ovat niiden herkkua.
Luonto on peikoille tärkeä. Se on niiden koti ja elämä. Osa
peikoista asustaa merellä, kuten meripeikot ja osa vuorilla, kuten vuoripeikot.
Metsäpeikot puolestaan asuvat metsässä omassa pienessä mökissään tai kannonkoloissa
taikka niiden pesä voi olla maahan saakka yltävien kuusenoksien suojassa.
Peikot pitävät kuusenalusia myös lepopaikkoinaan. Ruskealla havumatolla on
mukava ottaa päivänokosia ja kuunnella metsän huminaa, piilossa kaikelta.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)