Nyt ei kyllä peikkojakaan palele

Näin se sää vaihtelee. Pari viikkoa sitten satoi lunta ja taas on helle. 

Peikkometsässä

Peikot pitävät kaikesta kauniista: kauniista teoista ja ajatuksista sekä kimaltelevista tavaroista. Peikot ihailevat suuresti myös ihmislapsia, etenkin lasten kiiltäviä hiuksia sekä söpöjä pieniä käsiä ja jalkoja. Jos joskus metsässä kulkiessasi, kuulet huokailuja takanasi, niin peikko se siellä sinua tarkkailee ja kauneuttasi ihailee. 

Metsän peikkoja on monenlaisia.

On pitkä- ja kiharakarvaisia,

on lyhyitä, vaaleita, tummia,

joskus muodoiltaan ehkä kummia.

Vaan pitkästä heiluhännästään

on jokainen peikko ylpeä

ja piilossa vuorten onkaloissa,

ne tykkäävät kullassa kylpeä. 

Peikot valtaavat alaa

Osa peikoista (Ellin harmiksi) tunkee jo sisätiloihin koirankarvatuppoja hakemaan. Usein peikot laulavat hiljaa koiran korvaan unilaulua, ja kun koira nukahtaa, nyppivät peikot karvatuppoja taskuihinsa. Koirankarvatukoista ne kehräävät lankaa ja neulovat niistä lapasia.

Peikkoemon tuutulaulu

Mitä mietit muruseni,

harmittelet hippuseni,

älä itke, tuutilulla,

anna unen tulla.

Annan unen uuvutella

unikeinuun kiikutella

nuppurainen ruusunkukka.

Nuku, naavatukka.

Nuku, naavatukkaaaaaa. ...

Monenkarvaisia peikkoja

Peikot ovat seikkailleet Suomen metsissä, järvissä, tuntureilla ja merissä jo tuhansia vuosia. Mutta vain  harva ihminen on niitä koskaan nähnyt, sillä peikot ovat taitavia piiloutujia.  Ihmisen haistaessaan ne vetäytyvät kallioiden koloihin, kivien kätköön tai puiden taakse kurkkimaan. Tai ne saattavat naamioitua puuksi tai sammalmättääksi. 

Vaikka sinä et ehkä koskaan ole metsässä peikkoa nähnyt, on peikko nähnyt sinut. 

Peikko-kirjan alkeet - osa 1

Peikoista on tehty nyt muutama malli - lopullinen alkaa vähitellen muodostumaan. Kuvauksiakin on muutama kokeilu takana.

Kyllä niitä peikkoja siellä metsissä liikkuu ...

Peikkolapset eivät syö karkkia lainkaan, sillä karamellit, limsat ja sokerileivokset eivät kuulu peikkojen ruokavalioon. Sen sijaan peikkolapset herkuttelevat kesällä tuoreilla marjoilla ja syksyisin ja talvisin kuivatuilla marjoilla. Erityisesti metsämansikat ja mesimarjat ovat niiden herkkua.

Luonto on peikoille tärkeä. Se on niiden koti ja elämä. Osa peikoista asustaa merellä, kuten meripeikot ja osa vuorilla, kuten vuoripeikot. Metsäpeikot puolestaan asuvat metsässä omassa pienessä mökissään tai kannonkoloissa taikka niiden pesä voi olla maahan saakka yltävien kuusenoksien suojassa. Peikot pitävät kuusenalusia myös lepopaikkoinaan. Ruskealla havumatolla on mukava ottaa päivänokosia ja kuunnella metsän huminaa, piilossa kaikelta. 

Ensimmäiset odottavat metsään pääsyä.