tiistai 10. kesäkuuta 2014

Pengerkorven peikot

Pengerkorvessa voi törmätä mitä kummallisimpiin peikkoihin.


Joutsenet saapuvat takaisin tutuille pesäpaikoilleen ja kailottavat peikoille hyvää kevättä. Kevätiltoina on mukava istua lammen rannalla ja kuunnella metsän ääniä. Ja kun käki kukkuu, tietää, että ollaan siirrytty jo kesän puolelle.







KÄKI
Kukkuu kukkuu
kähisi käki
ja haukkui perään
kolme kertaa
ja kukapa kuka
tämän käen kuuli
tuumi
etteipä ole
linnulle vertaa
joka kukkuu ja haukkuu
samalla kertaa.




Peikot ovat yleensä karvaisia, ja niillä on suuret korvat ja varpaat. Nenä on usein pyöreä ja perunamainen, mutta myös pitkänenäisiä peikkoja on tavattu. Usein peikkoja on pidetty rumina ja ilkeinä, mutta se on kyllä väärää tietoa. Peikot ovat yleensä kilttejä, tavallisia peikkotyttöjä ja -poikia. Toki peikoissa, kuten ihmisissäkin, on erilaisia yksilöitä. Yksi on hiljainen hihittelijä,  toinen tomera touhottaja ja kolmas komenteleva sumutorvi. Ja joukkoon mahtuu myös monen monta muuta peikkoa. 




Vilkkaat peikkolapset eivätkä millään malttaisi lopettaa leikkiä ja käydä nukkumaan. Siksi on tärkeää, että tutut iltarutiinit suoritetaan joka yö. Iltapuuro ja yömaito, siinä hyvän unen taito, peikkomummo toteaa lapsille. Ja kun massu on täynnä iltapuuroa, tuli ritisee uunissa ja hiljainen hämärä täyttää pesän nurkkia, kääriytyy villeinkin vipeltäjä viltin alle iltatarinoita kuulemaan. Ja viimeistään tuutulaulun aikaan jokainen nassu haukottelee. Tosin, joskus käy niin, että laulaja itse nukahtaa ja lapsi silittää nukuttajan poskea ja kuiskaa: Nuku, naavatukka -  ja nukahtaa sitten itsekin.


Peikkoemon tuutulaulu


Mitä mietit muruseni,
harmittelet hippuseni,
älä itke, tuutilulla,
anna unen tulla.

Annan unen uuvutella
unikeinuun kuiskutella/ kiikutella
nuppurainen ruusunkukka.
Nuku, naavatukka.

Nuku, naavatukkaaaaaa. ...